Ehtoota.

Viikko vissiin taas vierehtänyt niin ettei huomaakkaan. Kipeilin siis viime alkuviikosta, keskiviikkona selviydyin kouluun. Ei varmaan tarvitse sanoa, että niiskutus, aivastelu ja kurkkukipuilu jatkuu edelleen, nyt viikonloppunakin oli tosi pop -olo.
Mies sai multa tartunnan, kävi puolestaan keskiviikkona lekurilla ja sai loppuviikon saikkaria. On se kumma, kun nuo työpaikkalääkärit kirjoittaa samoilla oireilla heti kolme päivää lekuria, kun taas terveyskeskushoitajat ja -lääkärit pompottaa hakemassa joka päivälle oman todistuksensa. Ei se mieskään juuri kipeä ollut, kurkkua valitteli ja keskiviikkona oli lämpöä. Muuten se vaikutti sitten torstaista lähtien normaalilta. :D

Kävin keskiviikkona koulun jälkeen Turussa Tarjoustalossa hakemassa viime tipassa verkkareita perjantaiksi, ensimmäistä fysioterapiakäyntiä varten.
Löytyi onneksi ihan kivat pökät, ekalla yrittämällä. Helppoa kun ottaa heti sen isoimman koon..... kröhm...
Mukaan tarttui myös setti harmaita muovisia koreja askartelurojuilleni, sekä olohuoneeseen lyhty.

Korit. Taustalla näkyy vanha muistitauluni, jonka kesän lopulla spraymaalasin violetiksi.

Tällaisesta lyhdystä olen haaveillut pidemmän aikaa, nyt oli muutama Tarjoustalossa alennuksessa, 4e lyhty, 1e kynttilä. Hyvä kauppa. :D Varmaan ovat menossa pois muodista nyt kun sain oman, mutta no jaa.

Mulla oli perjantaina siis se ensimmäinen fysio. Jännitti ihan kivasti. Terapeutti oli tosi kivan oloinen iloinen nuori naisihminen. Nolotti kyllä riisuutua sen edessä, mutta minkäs teet. Onneksi sain pitää verskat jalassa. Riitti kun yläkropan pläskit vilkkui. Melkein heti paljastui, että mulla on selkäranka vääntynyt. Ensin terapeutti kyseli pitkään että onko mulla todettu skolioosia, mitä ei ole ikinä mainittu. Sitten se mietti olisiko se jokin toiminnallinen juttu. Haki vielä kollegan katselemaan kun kumartelin. Kumartelussa mulla lähtee selkäranka vääntymään aika hurjasti. Musta tuntuu että kumarran suoraan, mutta kun terapeutti näytti miten mun pitäisi kumartaa että selkäranka olisi suorassa, tuntui että kumarran oikealle. Outoa. Ja pelottavaa miten sitä itselleen tuommoisia vääntymiä hankkii. Terapeutti oli sitä mieltä että kyllä se on jokin toiminnallinen juttu, kun tarkemmassa tutkimisessa selkäranka tuntui suoralta. Minä siis itse väännän itseäni mutkalle, luultavasti siksi että koetan varoa selkää kipeytymästä. Mikä on outoa, kun mulla on joko koko alaselkä kipeä, tai sitten vuorotellen toinen puoli. Miksi mä suojaan toista puolta enemmän? Mulla on myös vasemman puolen lihakset vahvemmat kuin oikean ja sainkin kotiläksyksi liikkeitä joilla niitä vahvistetaan. Onneksi ovat aika simppeleitä, mutta "merimiespaini" -liikettä en tajua. En vain tunne mitään sitä tehdessä, enkä edes oikein tajua miten se pitäisi tehdä, kun ei siinä saa liikuttaa itseä :D Ehkä se selkenee kunhan saan noita lihaksia voimakkaammiksi muilla keinoin. Huomenna on uusi fysioaika iltapäivällä. Lisäksi se terapeutti ilmoitti että mulla on yliliikkuvat nivelet, sillä teki kuulemma oikein pahaa kun liikuttelin jalkoja... Ihan kiva uutinen näin ylipainoisen kuulla... Ihme etten ole onnistunut taittelemaan itseltäni mitään jäseniä ikinä.

Fysion jälkeen poikkesin Tiimarissa ja ostin kivannäköisiä jouluisia servettejä, musta pohja, missä hopeavalkoisia lahjapaketteja. Inhoan niitä perinteisiä punaisia ja vihreitä. Ja kultaa... Yöh.

Löytyi myös paristoilla toimiva led-valosarja vanhan pimenneen tilalle. Nyt sain taas maljakkoni valoisaksi.

Mies muuten toi minulle söpön mukin viime viikolla:

Oli sekin vieraillut Tarjoustalossa, tosin Maskussa. Ihana susimuki jossa vielä kansi/alusta. Kätsyä, ensin voi pitää juomaa lämpimänä ja sitten siirtyä vaikka olkkariin ja pistää kannen alustaksi niin ei sottaa paikkoja jos läikyttää. (kun läikyttää, nimim. laitan aina mukit täyteen)

Kipeilyni aikana viime viikolla neuloin itselleni (tai kelle vaan) pipon, hiukan olisi ehkä saanut olla lörtömpi, ensi kerralla taas tiedän.

Ohjeessa kehotettiin kääntämään pipo niin että "nurja puoli" olisi päällä, itse pidän tuosta oikeasta enemmän.

Lankahan ei periaatteessa ole oikein pipolankaa, siinä on mukana mohairia, neuloessakin olen ihan täynnä langanhaahtuvia :D Mutta kun inspis iski, niin...

Samasta langasta mutta harmaana koetan tehdä kaulahuivia, en tiedä onko sekään käytännöllinen, mutta ah kun se lanka vaan on niin ihanaa!

Pipossa neuloin kaksinkertaisella langalla, kun tämä on niin ohutta yksin, mutta kaulahuiviin haluan vain yksinkertaisen langan.

Koulussa kudotaan edelleen, toinen projekti on tässä samalla alkamassa, kankaanpainanta, teemme pakollisena tonttulakin ja sitten vapaaehtoisena vaikka essun tai patalapun. Jouluteemaa siis koulussakin jo.

Toinen kudontatyökin on jo melkein suunnitteilla, teemme kuulemma ryijyn toimikassidoksella.

Jo etukäteen uuvuttaa ajatus että koko kutomisen alkuhässäkkä pitäisi tehdä uudelleen. Siihen menee ihan tolkuttomasti aikaa, näin alussa. Huh.

Nyt kolottaa teehammas, vesi kiehumaan. Sitten pitäisi päättää teenkö koruja, vai neulonko....