Blogi. Ai mulla on sellainenkin?
No joo, muistin kyllä, ei vaan ole ollut joko aikaa tai jaksamista kirjoittaa mitään. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aika rutistusta koulussa, kahden viikon sisustuskurssi VAVA:na, eli vapaavalinnaisena aineena. Aika tiukka setti, kahdessa viikossa pitäisi perehtyä sisustamiseen, pohjapiirrustuksiin, perspektiivipiirtämiseen ja ties mihin.

Ystävänpäiväkin oli ja meni, enkä täällä muistanut sitä ollenkaan. Shame on me.

Kyl tää pöllö silti teistä tykkää.

Sisustuskurssilla piti valita kotoa joku huone, minkä mittaa kokonaan yltympäriinsä ja siitä sitten tehtäisiin pohjapiirros ja perspektiivikuva joko niin että suunnitellaan koko huone ihan uusiksi tai käytetään jo olemassaolevia huonekaluja ja muutellaan paikkoja. Useimmat suunnitteli uusiksi, kun kerrankin sai ;D

Tätä ennen tietysti harjoiteltiin sitä piirtämistä, ei kuulkaas luonnistanut ollenkaan helpolla sellainen perspektiivipiirtäminen... Vaikka joskus ala-asteella ihan itsekseni piirtelin siihen tyyliin huoneita, en kyllä enää muistanut mitään ja se hahmottaminen oli kyllä ihan mahdotonta :D

Ensin tehtiin tunnelmakuvakollaasi siitä millaista tyyliä lähtee hakemaan uudessa sisustuksessa.

(kaikki kuvat ovat koulussa kännykällä napattuja, suokaa anteeksi törkeä kuvan laatu)

Meikäläisen tunnelmakuva. Ajattelin hakea tuollaista maalaisromanttista kulunutta tyyliä, mutta ei siitä lopullisesta kuvasta sitten kumminkaan tullut ihan sitä... Ei vaan löytynyt oikeita värejä puuväreistä ja minkäs minä tällä violetti/harmaa -hulluudelleni voin...

Ensin vähän sommiteltiin kalusteita, leikattiin kartongista oikean kokoiset kalusteet ja pyöriteltiin niitä pohjapiirroksessa. Tämä oli yksi ajatuksista, mutta ei sitten päätynytkään lopulliseen kuvaan..

Piirrosta tahkottiin ja tahkottiin ja tahkottiin... Minä piirsin ja kumitin. Piirsin ja kysyin opettajalta neuvoa. Opettaja kumitti. Opettaja piirsi ja kumitti... :D Ihan mahdotonta. Olin valinnut pakopisteen ihan hirveään kohtaan :D

Kun vihdoin oltiin saatu kaikki niin kuin pitää, ainakin melkein, huone piirrettiin valopöydällä puhtaaksi.

Ja sitten se väritettiin. Aika huonosti näkyy värit, mutta jotain edes. Pitää joskus skannata työ, jos saisi paremman kuvan. Pienemmäksi kopioidessa (työ tehtiin kokoon A3, prosessikansio A4) ei väreistä näkynyt melkein tätäkään...

Tiukkaa oli. Melkein kaikki luokkalaiset olivat sillä mielentilalla, että migreeni ja vatsahaava on kurssin loputtua :D Mutta selvittiin! Ja nyt on loma!

Vaikka lomasta ei voi puhua, kun juuri tein yhden kirjoitelman ryijyistä, pitäisi leikata nukkia ryijyprojektiin ja ja ja. Ja meillä alkaa kirjonta jossain vaiheessa, tekisi hirmusti mieli kokeilla jo nyt mitä saa aikaiseksi... Osaako ollenkaan :D 

Mutta vaikka koulussa on ollut rutistusta, niin onneksi meillä on hyvä luokka! Ja yleensäkin koko tekstiiliosasto on mukavaa väkeä pullollaan. Päätimme viime viikon alussa, että ystävänpäivänä meillä on ystävänpäivänyyttärit ja kaikki tuovat jotain herkkuja! Ja tuotiin! Jestas, meidän taukohuoneen pitkä pöytä oli täynnä kaikenlaisia herkkuja!! Kyllä oltiin sokerihumalassa varmaan kaikki :D Torstaina oli sisustustöiden palautuspäivä ja oltiin kaikki ihan stressaantuneita, mutta kun syötiin herkkuja niin johan helppasi. :D

Kurssiin kuului myös asetelman tekeminen kotona. Tai "alttariksi" opettaja sitä kutsui. Eli piti kerätä tavaroita ja tehdä niistä pieni asetelma. Ja piti koittaa välttää "vaasi keskellä, kaksi samaa tavaraa kummallakin sivulla" -tyyliä. 

Minun asetelma. Vanhoja esineitä minun mummulta ja miehen isovanhemmilta. Oli pakko ujuttaa sinne pöllökin mukaan :D Ja onhan siellä pari uuttakin esinettä, mutta sellaista vanhahkon oloista.

Meillä ei miehen kanssa ollut mitään kummallisempaa ystävänpäivänä. Ei olla mitään semmoisia että juhlitaan jotain tiettyä päivää. Mieskin toi minulle varmaan ihan ajattelematta asiaa, keskiviikkona söpön yllärin, vaikka olisi voinut säästää sen seuraavaksi päiväksi muka ystävänpäivälahjaksi:

Postista sellainen suloinen pöllö jota olen itsekin katsellut :) Ihana!

Perjantaina oli onneksi jo vapaapäivä minullakin, sillä meille tuli sukulaisia kylään. Miehen puolelta vanhempi pariskunta. 

Mikä muuten oli viikolla yksi stressin aiheuttaja minulle. Miehellä kun oli yövuoroa su, ma, ja ti yö ja loppuviikko vapaata. Mies lupasi että hän siivoaa vieraita varten, kun on sitä vapaata.... No kuten arvata saattaa.... Eihän se mitään siivonnut. Kovasti selitti että kun vieraat tulee vasta joskus iltapäivällä niin ehtiihän sitä perjantaina! Joopa joo. Sitten se keksi itselleen kaikenmaailman menoa perjantaiksi ja oli kotona joskus kahdelta... Arvatkaa kuka siivosi koko aamun? Aivan oikein, minä... Ja sitten se mies vielä kehtasi jotain muka marmattaa, että ootko sä nyt siivonnut kun mun piti... Ja oisko se siinä tunnissa, kun vieraita odotettiin kolmeksi, ehtinyt putsata koko talon? Nos jos olisi niin saisi kyllä meillä hoitaa aina siivoukset :D 

No, eipä siinä sitten mitään, minä siivosin. Onneksi oli se vapaapäivä.

Minä sain kukkapaketin ja mies suklaarasian. Kuulemma emännälle kun kukkia, niin isännälle sitten suklaata. Ja mies kun tosiaan ei niin suklaan ystävä ole :D Mutta kukka oli kaunis, just mun värinen ja ihana tuo peltinen ruukku.

Siinä meninkin vieraiden kanssa pitkä aika, kun katselivat vanhoja valokuvia, mitä meillä on miehen suvusta ihan tolkuttomasti! Vanhat valokuvat on kyllä jotenkin hienoja. Ja kun siellä on oikeasti todella vanhoja kuvia.

Vanhoista asioista tuli mieleen, miehen isovanhempien taloa tyhjennettiin nyt ihan kokonaan, ja meille sieltä tuli jos jonkinlaista tavaraa taas, mutta isoimpana ja komeimpana ehkä tämä:

Vanha mankeli! Saksalaista mallia. Tsiisös että tämä painaa! Ei kaksi miestä meinannut jaksaa millään kantaa. Nyt se on meidän keittiö/ruokahuoneessa, kun siihen se juuri ja juuri saatiin. Vähän se on nyt keskellä plääniä, pitää koittaa joskus siirtää sitä seinää päin, tai jotain. Kauanko se tuossa sitten onkaan. Mutta aika komias vekotin, eikös! Vielä se on likainen, mutta jahka tästä orientoidun, niin putsailen sitä hiukan.

Mies nauroi että pian nuo tasot on täynä pöllöjä, mutta ei, jos siihen jotain tulee, niin jotakin vanhaa esineistöä.

Mutta nyt mun selkä alkaa olemaan sitä mieltä, että koneella istumiset on istuttu. Onhan mulla hommiakin.